Tarjolla tänään...

..valivalia aiheesta jos toisesta!

Olen maannut kuumeessa kotona koko viikon. Tauti alkoi lauantaina kipuna keuhkoissa, sitten tuli yskä, seuraavana päivänä omituisen vetämätön olo. Maanantaina kärsin jo kurkkukivusta ja "vuotava hana"-tehosteella varustetusta nenästä ja jouduin pakenemaan koulusta kahden tunnin jälkeen. Tiistaina nousi 39 asteen kuume, eilen kuume kävi 39,6:ssa. Tänään olen lähinnä tyytynyt hikoilemaan ja kärsimään kuumeen jälkivaikutuksista. Nyt kun pahimmasta on selvitty, on ollut vähän liikaakin aikaa mietiskellä erinäisiä asioita.

Asiaan. Minua ärsyttää suomalaiset ihmiset, yleensä naiset, jotka pitävät blogiaan kokonaan englanniksi, vaikka heille ei kielitaidon jaloa lahjaa olisikaan suotu. Osa myös päivittää facebook-statustaan täysin englanninkielisesti, vaikkei kaverilistalta löytyisikään yhtään suomen kieltä taitamatonta. Lopputulos: käsittämätöntä sontaa, jonka saisi paljon kauniimmin ja vivahteikkaammin sanottua suomeksikin.
Itse olen sitä mieltä, että suomi on kokonaisuudessaan melko ruma kieli, jolla on lähes mahdotonta sanoa mitään niin, että se kuulostaisi kauniilta. Englanti taas on kieli, jolla lähes kaiken saa kuulostamaan trendikkäältä ja huippuhienolta. Suomen "Minä RRRakastan sinua" (hyi, miten pahalta se tuntuukin suussa) kalpenee englanninkielisen vastineensa rinnalla: "I love you" (eikö tämän voisi melkein syödä? Rakkaus-sanan ällänkin saa varsin verrattomalla tavalla lausuttua pulleasti ja kauniisti. PuLLeat äLLät. Yeah, baby, yeah!).
Joka tapauksessa - takaisin asiaan, joka siis oli todellakin tämä ärsytys. Miksi kirjoittaa englanniksi, jos ei osaa? Miksi englanniksi, jos on saletti, että tulisi paremmin ymmärretyksi suomen kielellä? Miksei samantien yritetä kirjoittaa vaikka kiinan kielellä, kun osaaminen ei selkeästi ole enää välttämättömyys kieltä käyttäessä?
Miksei opetella englantia kunnolla, jos sitä halutaan käyttää? Käyttämällä jatkuvasti virheellistä kielioppia se luonnollisesti vakiintuu, ja sitä on jälkeenpäin huomattavasti vaikeampi korjata, koska virheellinen kielioppi tulee ikäänkuin "selkärangasta".
Herää kysymys, mitä tällä englannin kielen raiskaamisella sitten haetaan? Ilmeisesti yritetään osoittaa, että ollaan vertaansa vailla olevalla kielitaidolla siunattu ja lisäksi myös luova, erilainen sekä kirkkaasti keskivertoa kansainvälisempi persoonallisuus (kansainvälisyys jos mikä on trendikästä ja in). Englanniksi kirjoittamisen lopputulos on kuitenkin yleensä se, että kirjoittaja vaikuttaa paitsi kielitaidottomalta, myös henkisesti jollakin tavalla vajaalta tai häiriintyneeltä sekä siltä, että kovasti yrittää olla jotakin, mitä ei todellisuudessa ole sitten pätkääkään.
On olemassa monia englantia äidinkielenään puhuvia, jotka hekään eivät osaa kirjoittaa sitä oikein (lähde: jok'ikinen internetin englanninkielinen keskustelupalsta, joihin väistämättä kukin törmää internetin ihmemaassa seikkaillessaan). Joten miksi pitäisi suomalaisen Pirkko Perusrouvan edes yrittää? Ei, en kyllä voi enää edes oikein ajatella tätä asiaa. Myötähäpeä kasvaa liian suureksi.

Tästä päästäänkin kätevästi ärsytykseen, joka aiheutuu siitä, etteivät ihmiset osaa kirjoittaa edes omaa äidinkieltään oikein. On tuskallista katseltavaa, kun aikuinen ihminen kirjoittaa "erinlainen", "minullekkin", "pää asia", "enään" tai muuta sinnepäin. Siis ihmiset, erilainen! Minullekin! Pääasia! Enää!
Minulle tuotti lähes fyysistä tuskaa huomata kuukausi takaperin Relanderinkadun varressa mainos: "Pihakoristeita -40%! Paljon erinlaisia!". Kävin itseni kanssa pitkähkön sisäisen kamppailun, etten olisi syöksynyt kyseiseen sekatavarakauppaan sisälle ja vaatinut kyseisen mainoksen kirjoittajan päätä vadille heti ja välittömästi.

Kas tässä, rakkaat kanssaveljet- ja sisaret, v*tutuksen huipentuman seurauksena kaivetut pari yleishyödyllistä linkkiä: http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/suomi/indeksi.html
ja http://www.nic.fi/~rsuonio/oikeinkirjoitus/


Lopuksi... Jääkaapissa on kohta viikon loistanut vain valo, seuranaan pari pussia ituisia perunoita, pätkä epämääräistä tahmaa erittävää, pehmeää kurkkua sekä muutama purkki hyvin epäilyttävää, homeiselta vaikuttavaa jotakin, joka on joskus saattanut olla joko tuore- tai raejuustoa.
Kaikki syötäväksi kelpaava on siis loistanut poissaolollaan, mutta niin on ruokahalukin. Kummallista, mitä kuume voi tehdä näinkin paatuneelle syöpölle, kuin minä.

Lisäksi uudehko tuttavuuteni, ihminen, josta pidin ja joka vaikutti mielenkiintoiselta tuttavuudelta kaveritasolla, paljastui selkärangattomaksi sananvääntelijäksi ja ennen kaikkea veemäiseksi ihmiseksi, jonka motiiveja on mahdotonta käsittää.

Päivän positiivinen lausahdus: Äiti oli ihana ja otti lapsukaiset hoiviinsa pariksi päiväksi. Saan rauhassa parannella tämän kuolemantautini ja kuumetta ei onneksi ole enää tänään ollut nimeksikään. :) Hurraa!