Tarjolla tänään...

..valivalia aiheesta jos toisesta!

Olen maannut kuumeessa kotona koko viikon. Tauti alkoi lauantaina kipuna keuhkoissa, sitten tuli yskä, seuraavana päivänä omituisen vetämätön olo. Maanantaina kärsin jo kurkkukivusta ja "vuotava hana"-tehosteella varustetusta nenästä ja jouduin pakenemaan koulusta kahden tunnin jälkeen. Tiistaina nousi 39 asteen kuume, eilen kuume kävi 39,6:ssa. Tänään olen lähinnä tyytynyt hikoilemaan ja kärsimään kuumeen jälkivaikutuksista. Nyt kun pahimmasta on selvitty, on ollut vähän liikaakin aikaa mietiskellä erinäisiä asioita.

Asiaan. Minua ärsyttää suomalaiset ihmiset, yleensä naiset, jotka pitävät blogiaan kokonaan englanniksi, vaikka heille ei kielitaidon jaloa lahjaa olisikaan suotu. Osa myös päivittää facebook-statustaan täysin englanninkielisesti, vaikkei kaverilistalta löytyisikään yhtään suomen kieltä taitamatonta. Lopputulos: käsittämätöntä sontaa, jonka saisi paljon kauniimmin ja vivahteikkaammin sanottua suomeksikin.
Itse olen sitä mieltä, että suomi on kokonaisuudessaan melko ruma kieli, jolla on lähes mahdotonta sanoa mitään niin, että se kuulostaisi kauniilta. Englanti taas on kieli, jolla lähes kaiken saa kuulostamaan trendikkäältä ja huippuhienolta. Suomen "Minä RRRakastan sinua" (hyi, miten pahalta se tuntuukin suussa) kalpenee englanninkielisen vastineensa rinnalla: "I love you" (eikö tämän voisi melkein syödä? Rakkaus-sanan ällänkin saa varsin verrattomalla tavalla lausuttua pulleasti ja kauniisti. PuLLeat äLLät. Yeah, baby, yeah!).
Joka tapauksessa - takaisin asiaan, joka siis oli todellakin tämä ärsytys. Miksi kirjoittaa englanniksi, jos ei osaa? Miksi englanniksi, jos on saletti, että tulisi paremmin ymmärretyksi suomen kielellä? Miksei samantien yritetä kirjoittaa vaikka kiinan kielellä, kun osaaminen ei selkeästi ole enää välttämättömyys kieltä käyttäessä?
Miksei opetella englantia kunnolla, jos sitä halutaan käyttää? Käyttämällä jatkuvasti virheellistä kielioppia se luonnollisesti vakiintuu, ja sitä on jälkeenpäin huomattavasti vaikeampi korjata, koska virheellinen kielioppi tulee ikäänkuin "selkärangasta".
Herää kysymys, mitä tällä englannin kielen raiskaamisella sitten haetaan? Ilmeisesti yritetään osoittaa, että ollaan vertaansa vailla olevalla kielitaidolla siunattu ja lisäksi myös luova, erilainen sekä kirkkaasti keskivertoa kansainvälisempi persoonallisuus (kansainvälisyys jos mikä on trendikästä ja in). Englanniksi kirjoittamisen lopputulos on kuitenkin yleensä se, että kirjoittaja vaikuttaa paitsi kielitaidottomalta, myös henkisesti jollakin tavalla vajaalta tai häiriintyneeltä sekä siltä, että kovasti yrittää olla jotakin, mitä ei todellisuudessa ole sitten pätkääkään.
On olemassa monia englantia äidinkielenään puhuvia, jotka hekään eivät osaa kirjoittaa sitä oikein (lähde: jok'ikinen internetin englanninkielinen keskustelupalsta, joihin väistämättä kukin törmää internetin ihmemaassa seikkaillessaan). Joten miksi pitäisi suomalaisen Pirkko Perusrouvan edes yrittää? Ei, en kyllä voi enää edes oikein ajatella tätä asiaa. Myötähäpeä kasvaa liian suureksi.

Tästä päästäänkin kätevästi ärsytykseen, joka aiheutuu siitä, etteivät ihmiset osaa kirjoittaa edes omaa äidinkieltään oikein. On tuskallista katseltavaa, kun aikuinen ihminen kirjoittaa "erinlainen", "minullekkin", "pää asia", "enään" tai muuta sinnepäin. Siis ihmiset, erilainen! Minullekin! Pääasia! Enää!
Minulle tuotti lähes fyysistä tuskaa huomata kuukausi takaperin Relanderinkadun varressa mainos: "Pihakoristeita -40%! Paljon erinlaisia!". Kävin itseni kanssa pitkähkön sisäisen kamppailun, etten olisi syöksynyt kyseiseen sekatavarakauppaan sisälle ja vaatinut kyseisen mainoksen kirjoittajan päätä vadille heti ja välittömästi.

Kas tässä, rakkaat kanssaveljet- ja sisaret, v*tutuksen huipentuman seurauksena kaivetut pari yleishyödyllistä linkkiä: http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/suomi/indeksi.html
ja http://www.nic.fi/~rsuonio/oikeinkirjoitus/


Lopuksi... Jääkaapissa on kohta viikon loistanut vain valo, seuranaan pari pussia ituisia perunoita, pätkä epämääräistä tahmaa erittävää, pehmeää kurkkua sekä muutama purkki hyvin epäilyttävää, homeiselta vaikuttavaa jotakin, joka on joskus saattanut olla joko tuore- tai raejuustoa.
Kaikki syötäväksi kelpaava on siis loistanut poissaolollaan, mutta niin on ruokahalukin. Kummallista, mitä kuume voi tehdä näinkin paatuneelle syöpölle, kuin minä.

Lisäksi uudehko tuttavuuteni, ihminen, josta pidin ja joka vaikutti mielenkiintoiselta tuttavuudelta kaveritasolla, paljastui selkärangattomaksi sananvääntelijäksi ja ennen kaikkea veemäiseksi ihmiseksi, jonka motiiveja on mahdotonta käsittää.

Päivän positiivinen lausahdus: Äiti oli ihana ja otti lapsukaiset hoiviinsa pariksi päiväksi. Saan rauhassa parannella tämän kuolemantautini ja kuumetta ei onneksi ole enää tänään ollut nimeksikään. :) Hurraa!

Nimimerkkikirjoittajista

Aloin kirjoittamaan tästä Facebook-statukseen, mutta juttua tuntuu tulevan hiukan turhan pitkä pätkä joten päätin herättää henkiin aikoja sitten haudatun blogini. En ymmärrä. En sitten mitenkään. Mistä sikiää ihmisiä, jotka suurella osalla puheistaan vain ja ainoastaan haluavat aiheuttaa toiselle ihmiselle pahaa mieltä? Jälleen kerran heräsi tämä kysymys lukiessani Tarja Tallqvistin blogista yli 65-vuotiaiden itsemurhien yleisyydestä osoitteessa http://www.tarjatallqvist.com/2009/01/vanhustren-itsemurhat-vaiettu-hpe . Eikö sinne joku tällainen ole käynyt kommentoimassa, että "etkös sinäkin yrittänyt itsemurhaa, luuseri"? Siis mitä ihmettä? Mitä liikkuu tällaisen ihmisen päässä, kun näihin tuntuu törmäävän tuon tuostakin? Mikä saa ihmisen katkeroitumaan ja vajoamaan sille tasolle, ettei enää välitetä mistään ja lauotaan surutta typeryyksiä esimerkiksi nettien keskustelupalstoilla? Masennus? Henkinen jälkeenjääneisyys? Tässä asiassa tämä tapaus oli vain yksi (ja lievä) esimerkki, jäävuoren huippu.
No, joka tapauksessa. Huvittavaa tästä tekee mm. se, että yleensä tämä tällainen toisen ihmisen suora arvostelu ja vähättely tapahtuu anonyymisti. Miksei uskalleta sanoa suoraan, esiintyä omalla nimellään? Haluaisinpa tavata näitä nettiterroristeja kasvotusten ja keskustella heidän kanssaan. En usko, että monikaan heistä uskaltaisi suutansa avata.
Internetin keskustelupalstat ovat mainio väline esimerkiksi silloin, kun elämässään aivan uudenlaisessa tilanteessa (esimerkiksi ensimmäinen raskaus, jokin pelottava sairaus, avio-ongelmat ym. ym.) oleva ihminen ei löydä vertaistukea omasta lähipiiristään. On helppo kirjoittaa mammapalstalle huolestaan esimerkiksi imetyksen suhteen, ihmissuhdepalstalle vaikkapa avioerostaan tai puolison alkoholismista. Valitettavasti kuitenkin aivan yhtä helppo on näiden yhteiskunnan piilokyrpien tunkea joka ikiselle palstalle lyömään lyötyä ja esittämään järjettömiä ja moraalinvastaisia mielipiteitä asioista, joista ei yleensä ole edes omakohtaista kokemusta. Ongelmista avaudutaan yleensä siksi, että löydettäisiin joku, jolla on samankaltaisia kokemuksia ja ehkä esittää ratkaisu ko. ongelmaan - ei siksi, että joku edellämainitun kaltainen nimimerkin suojissa kirjoittava henkilö pääsisi toteuttamaan itseään ja pönkittämään varmastikin verraten huonoa itsetuntoaan leimaamalla kysyjän typeräksi, uusavuttomaksi, luuseriksi ja niin edelleen.
Nimimerkkikirjoittaja on tuskin koskaan asiallinen. Nimimerkin takaa on helppo herjata, ahdistella, kohdella alentavasti. Miksi joillakin on tarve tällaiseen?

Lyhyesti ilmaistuna: raivostuttavaa.

Osaako joku kertoa, mistä näitä sikiää ja mitä näillä mielessä liikkuu? Miksei ne kudo villasukkia tai harrasta nyrkkeilyä kanavoidakseen näitä tunteitaan, tai mikseivät hukuttautuisi ennemmin?

ps. Tarja Tallqvist on henkilö, josta tuskin kenelläkään pitäisi olla pahaa sanottavaa. Miksi arvostella henkilöä, joka tälläkin hetkellä tekee kaiken voitavansa, jotta nykypäivän vanhustenhoidon tilaa saataisiin parannettua? Eikö tasokas vanhustenhoito ole loppujen lopuksi meitä kaikkia koskettava asia? Mieti sitä, nimimerkkikyrpä, ja googleta. Hanki faktoja sanojesi tueksi ennen kuin ilmaiset itseäsi. Näin saataisiin aikaan rakentavaa keskustelua, josta jokainen osapuoli varmasti viisastuisi.