Tunisia

Pari viikkoa tässä nyt on hengähdetty matkan jälkeen, joka päivä ollut mielessä että pitäisi tänne kirjoittaa nyt kun vielä on SUHT tuoreessa muistissa, mutta arvatkaapas olenko sitten saanut aikaiseksi.. Nyt iso marakatti katsoo Babaria ja pikkunakki on päiväunilla, ja olen sen verran poikki etten jaksa minnekään liikkuakaan joten kirjoitanpa siis blogia.

Matka alkoi lauantaiaamuna (18.4.), kun lähdimme ajelemaan kohti Helsinki-Vantaata kymmenen maissa. Lento lähtisi vasta 18:30, mutta luotimme käsitteeseen nimeltä "Meidän Tuuri", joten varasimme pari lisätuntia todennäköistä eksymistä varten. :D Kuitenkin pääsimme lentokentälle suuremmitta ongelmitta ensiyrittämällä - joskin alunperin ajatuksissa ollut parkkialue oli ääriään myöten täynnä ja jouduimme äkkiä kehittelemään suunnitelma B:n. Pysäköimme loppujen lopuksi kuitenkin yhdelle lentokentän omista pysäköintialueista, vaikka etukäteen hinnat kauhistuttivatkin.
Lentokentällä minut toki turvatarkastuksessa vietiin takahuoneeseen ("Meidän Tuuri") lisäselvityksiä varten, tällä kertaa syynä olivat meikkivoiteet ynnä muut naiselliset lisävarusteet, jotka totta kai olin unohtanut pakata läpinäkyvään muovipussiin (käsittämätön EU-määräys, lue lisää esim Finnairin sivuilta, nyt linkkiä en jostain syystä tähän saa :D).

Odottelimme lähtöportilla tunnin verran, ennen kuin pääsimme nousemaan koneeseen. Nousu oli jälleen kerran pelottava, mutta jotenkin kierolla tavalla hauska. Kone lensi hetkittäin todella hurjassa kulmassa ja tärisi, olin varma että lähtee henki. :D Kuitenkin pääsimme muutaman Koskenkorvan jälkeen (lentäjä tietääkseni ei nauttinut edellämainittua lennon aikana) laskeutumaan turvallisesti Monastirin lentokentälle. Tästä vielä lyhyt bussimatka hotellille ja ta-daa, olimme perillä! Hotellihuone ylitti kaikki odotukseni :) Hotellin nimi oli Marhaba, ja sinne mennään melko varmasti uudestaan mikäli tie vielä uudelleen joskus Sousseen vie! Hotelli oli upea, palvelu oikein hyvää.

Ensimmäiset päivät meni aika pitkälti Soussen pääkatua edestakaisin sahatessa, myyjiä väistellessä ja tinkimään opetellessa. Käytiin syömässä tosi kivassa ravintolassa muutamaan otteeseen loman aikana, taisi olla nimeltään Saloon. Suosittelen Sousseen suuntaaville.. :)

Lapsia oli aivan mahdoton ikävä välillä, pari kertaa pillahdin itkuun jos satuin näkemään ylisuloisia muksuja, mieli teki kauheasti soitella kotiin mutta hinnat on törkeät ja linjatkin tosi huonot. Kaiken kaikkiaan teki kuitenkin aivan älyttömän hyvää ottaa sitä kuuluisaa Omaa Aikaa ja tehdä mitä itse huvitti, milloin huvitti.

Rannalla oli aivan mahtavaa! Meri oli kauniin värinen, ja hiekkarantakin yllättävän siisti. Ainoa häiriötekijä rannalla olivat yli-innokkaat korujen ja tupakan kaupustelijat, joita oli yhtä aikaa liikenteessä liioittelematta kymmeniä. "Hello, my friends, where are you from? Nice, nice.." ja sitten jo työnnetään käteen jos jonkinlaista tavaraa ja aletaan vaatia maksua. "EI" ei yksinkertaisesti riitä vastaukseksi, ainoa karkotuskeino oli oikeastaan sanoa myyjälle, että "I'm sorry, no money". Siinä vaiheessa loppui samantien "my friend"-puheet ja muutkin, kaikessa hiljaisuudessa myyjä kääntyi kannoillaan ja taapersi tiehensä :D


Myöskin keskustan kauppoja kierrellessä sai olla tarkkana siitä, kenen kanssa eksyi juttusille. Paikalliset tunnistavat suomalaisturistit helposti, ja yleinen huijaus on tyyliä "Hello, I know you, I work in your hotel...." / "Are you from Finland? Oh, nice! My wife is from Tampere!" ja sitten siinä jo aletaan kaupata kaikkea kameliratsastuksesta hasikseen. Ellei ole valmis muutamaa dinaaria maksamaan, ei myöskään kannata antaa kenenkään ystävällisen herrashenkilön opastaa tai kertoa Soussesta, koska nämä opaspalvelut ovat yleensä maksullisia, vaikkei etukäteen puhetta moisesta olisi ollutkaan. Kätevä keino on todeta "sorry, no time" ja ystävällisesti hymyillen poistua paikalta.. innokkaimpia oppaita jouduimme mekin pakenemaan taksilla :D

Tein aivan ihania löytöjä :) Pari koristepatsasta, puinen afrikkalaisnaamio, hajuvesiä, kengät, laukkuja, lompakkoja... Nahkatuotteet ovat Tunisiassa edullisia, ja ainakin mulle sattui vielä todella laadukkaitakin sellaisia. Myös hajuvedet olivat halpoja, ainakin vanhan kaupungin, Medinan, muurien vieressä sijaitsevassa ostoskeskuksessa Soula Centerissä.

Käytiin parilla Aurinkomatkojen järjestämällä retkellä - Friguian eläintarhassa ja Tunis-Karthago- Sidi Bou Said-kierroksella, jotka olivat mielenkiintoisia ja kannatti niistä kannatti kyllä maksaa. Sai melko hyvän käsityksen Tunisian historiasta ja bussin ikkunasta näki matkallakin kaikkea jännää.

Tässä hieman kuvasatoa :)

Rannalla!

"I think I saw a pussycat!"

Sidi Bou Saidin satama

känninen naisihminen nojaa seinään.

Toim. huom. 30.10.2009: Tämä on jäänyt jostakin syystä kesken, jatkoa ei seuraa koskaan. :D Lisäsin kuitenkin korvaukseksi muutaman kuvan.

Kärsivällisyys palkitaan

10 päivää ja Tunisian Sousseen kahdeksi viikoksi, oi voi oi. Oi. Voi. Lapset jätetään toki tänne loskaiseen Suomeen, menevät mummolle/isille siksi aikaa.

Sunnuntaina Maj Karman keikalle Z-Oneen, sitä ennen toki muutamat terävät Nekkarin supersunnuntaissa.. :]

Tällä hetkellä niin auttamattoman onnellinen olo, tää onnellisuus pursuu minusta yli laitojen! En ole tottunut tällaiseen, itken nauran. En osaa ees kirjoittaa nyt yhtään mitään järkevää. Äääööää.

Suddenly monday

"

My momma always said, "Life is like a box of chocolates... you never know what you're gonna get."

"

Forrest Gump

Itkua ja parkua

Kävimme lasten kanssa hammaslääkärillä - täti siellä sanoi, että Ilonan pitäis jo luopua unimaidosta. Eilinen ilta meni suht mallikkaasti mutta nyt päiväunille nukuttaessa huuto on kamala. Oon käynyt tumppasemassa tutin suuhun jo about seitsemän kertaa. Se auttaa hetkeksi, mutta heti kun suljen oven perässäni, huuto alkaa taas. Huoh. No se siitä.

Hain opiskelemaan! Jännitän ihan kauhean paljon, pääsenkö edes soveltuvuuskokeisiin asti (vai pääseeköhän niihin kaikki?) ja miten niissä sitten selviydyn. Kauheasti ihmisiä varmasti!! :O Lisäksi oon kuullut kauhujuttuja, että kokeissa olisi jotain "helppoja" matikkalaskuja. Har har, sellaista ei kuulkaas olekaan kuin "helppo matikkalasku". Oon autuaasti unohtanut kaiken kertotaulusta lähtien kun olen tuudittautunut kuvitelmaan, että en tule koskaan enää matematiikkaa tarvitsemaan. Inhoan matikkaa yli kaiken. >:|

Ai että minnekö hain? Lähihoitajaksi ^_^ Keksin nimittäin, että mikäpä ois sen enempää unelma-ammatti kuin esimerkiksi vastasyntyneiden hoitaja synnyttäneiden osastolla! Olis niin mahdottoman ihanaa. Eikä varmaankaan olisi sitten tarvetta enää omaa vauvaa saada, kun saisi päivät pitkät nuuhkia vauveleita ihan työkseen x)

Mielessä pyörii myös, että mikäli pääsen kouluun ja opiskelu alkaa sujua, voisin harkita jatkavani opiskeluja esimerkiksi terveydenhoitajaksi - voisin päästä äitiys- tai lastenneuvolaan töihin. Voisin olla se KIVA täti siinä laitoksessa. Yleensä kun neuvolantädeillä on taipumusta lytätä kaikki ja aiheuttaa turhaa murhetta ja huolta äitiparoille.

Mulla on aivan tajuton matkakuume. Tahtoo Eurooppaa kiertämään. Kulttuurihomoilemaan. Etsin halpoja lentoja, luen muiden matkakertomuksia, katselen kuvia ja huokailen. Tääkin tahtoo!

...ja varmasti menenkin vielä ennen vuoden loppua. Thihii ^_^

Pitäisi siivota ja muuta tylsää, plää. Ilonakin tätä kirjoitellessa hiljeni, taisi vihdoin nukahtaa. Victory is mine!

I am what I am, deal with it

Harvemmin jaksan suhtautua asioihin oikein. Irvailen jopa itselleni siinä määrin, että joku muu siitä hermostuu. Minkä minä sille voin, että minussa asuu joku pieni, leikkisä pirulainen joka ei anna mun suhtautua asioihin niiden vaatimalla vakavuudella :D
Kuka sanoo, ettei ongelmia muka saisi tai kuuluisi "vähätellä"? Ainakin se on parempi, kuin suurennella niitä ja vinkua päivät pitkät kun yhyy sitä ja yhyy tätä ja tuota. Faktahan on, että tässä maailmassa ei ole juuri mitään ongelmaa, mikä ei olisi voitettavissa. Poikkeuksina sairaus ja kuolema. Tottakai laskurästejä ja kränää kavereiden/perheen kanssa on kaikilla, ja tottakai kaikilla on joskus paha päivä, tottakai nämä asiat pysyvät entisellään jollei niille tee mitään. Kysymys kuuluukin nyt, että tarvitseeko niistä ongelmista tehdä niin suuri numero? Miksei niille saa nauraa? Miksi tehdä kärpäsestä härkänen, kun asian voisi ohittaa olankohautuksella? Just wondering.

Toki syyllistyn itsekin useasti ärsyttävään vinkumiseen. Yritän välttää. Tämäkin merkintä oli loppupeleissä aika turha ja oikeastaan tämäkin oli naamioitua vinkumista.... x) WHINE!

Varsin muksa vkl

Mulla on ollut kiva viikonloppu oman lauman kanssa ^^ Lauantaina vaihdettiin kotona järjestystä, oon tyytyväinen lopputulokseen :> Tänään on käyty pulkkamäessä, saunottu jne. Höpsön onnellinen olo. ^^ <3

Totsrai

Vauva tuli sunnuntaina isin luota kovasti kipeänä, oli 40 asteen kuumeessa vielä maanantainakin niin käytin lääkärissä - keuhkoputkentulehdus ja korvatulehdus, antibioottikuurille päästiin. Isopoikakin tulee nyt perjantaina ja on täällä koko ensi viikon :)

Viime aikoina pyörinyt mielessä kovasti suunnitelmia sen suhteen, mitä sitä nyt elämällään sitten tekisi. Liikuntaharrastusta ajattelin yrittää kehittää, lisäksi syntyi päätös hakea nyt ensi kuun yhteishaussa opiskelemaan lähihoitajaksi. Vanhuksia kääntelemään minusta ei todella olisi, tarkoitus olisi sitten tulevaisuudessa päästä tekemään töitä lasten tai nuorten parissa. Saa nähdä mitä tästäkin taas tulee.. Tavoitteena olis myös tutustua muutamiin uusiin ihmisiin. Toisin sanoen, ajattelin hankkia elämän. Olen hyvin, hyvin skeptinen suunnitelman toteutumisen suhteen - pessimistihän ei tunnetusti pety.

Mulla on tänään illalla varattuna aika kuntotestiin, kertoilen siitä sitten lisää kunhan olen tullut käyneeksi.

Meneillään vaatevarastojen kevätsiivous, pitäis varata kirpparipöytä kun tota vaatetta on aivan älyttömästi liikaa enkä käytä kuitenkaan ku murto-osaa noista. Muutakin minulle turhaa tavaraa on tullut esille noissa muuttohommissa, nekin saa lähteä kirpparille ja jos ei mene kaupaksi, niin julmasti roskiin tai ekotorille lahjoituksena.

Blargh. Ajatus karkailee.