Harvemmin jaksan suhtautua asioihin oikein. Irvailen jopa itselleni siinä määrin, että joku muu siitä hermostuu. Minkä minä sille voin, että minussa asuu joku pieni, leikkisä pirulainen joka ei anna mun suhtautua asioihin niiden vaatimalla vakavuudella :D
Kuka sanoo, ettei ongelmia muka saisi tai kuuluisi "vähätellä"? Ainakin se on parempi, kuin suurennella niitä ja vinkua päivät pitkät kun yhyy sitä ja yhyy tätä ja tuota. Faktahan on, että tässä maailmassa ei ole juuri mitään ongelmaa, mikä ei olisi voitettavissa. Poikkeuksina sairaus ja kuolema. Tottakai laskurästejä ja kränää kavereiden/perheen kanssa on kaikilla, ja tottakai kaikilla on joskus paha päivä, tottakai nämä asiat pysyvät entisellään jollei niille tee mitään. Kysymys kuuluukin nyt, että tarvitseeko niistä ongelmista tehdä niin suuri numero? Miksei niille saa nauraa? Miksi tehdä kärpäsestä härkänen, kun asian voisi ohittaa olankohautuksella? Just wondering.
Toki syyllistyn itsekin useasti ärsyttävään vinkumiseen. Yritän välttää. Tämäkin merkintä oli loppupeleissä aika turha ja oikeastaan tämäkin oli naamioitua vinkumista.... x) WHINE!
8 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti